Heippa

Tämä blogi on tullut tiensä päähän, vuorossa on siirtyminen tulkkikoulutuksesta työelämään. Siitä en aio pitää blogia, työuran tapahtumat jääkööt yksityisiksi, onhan tulkilla vaitiolovelvollisuus. Kirjoittelu on ollut mukavaa, aloitin vain omaksi ilokseni, mutta tiedän saaneeni matkan varrella muutamia lukijoitakin. Voi olla, että innostun jossakin vaiheessa luomaan uuden blogin, mutta siinä repostelen puhtaasti harrastuksia, kuten esimerkiksi kokkaamista tai taiteen tekemistä. Siltä varalta, että asianosaiset tämän lukevat, haluan kiittää kaikkia upeita ohjaajia ja kouluttajia, sekä ihania kurssikavereita ja yliopiston henkilökuntaa, jotka ovat tehneet tästä matkasta ikimuistoisen. Tästä on hyvä polkaista uusi ura käyntiin.

Jihuu!

Läpi meni. Kokeesta en kerro sen enempää koska osa meistä tekee omansa huomenna ja perjantaina, ja pelin hengen mukaisesti vaikenemme kunnes kaikki on ohi.
Ensitöikseni juhlin voisarvella ja siiderillä - opiskelijana oppii kaikenlaisia outoja yhdistelmiä - myöhemmin illalla tiedossa on kuoharia ja illallinen. Ja sama jatkunee koko viikonlopun:-). Skål!

H-hetki

Takana hyvin nukuttu yö, heräsin muutaman kerran ja nukahdin saman tien uudelleen. Tulin Turkuun eilen illalla, muutaman tunnin kuluttua on näytön paikka. Eilen tätä tuumiessaani tajusin, että jos minua on jo erään ohjaajan suosituksesta kysytty keikalle ensi vuoden huhtikuulle, en voi olla huono. Nyt vain hermot kuriin. Hain eilen kaupasta "luulot pois" -paitapuseron bleiserin alle - niitähän minulla ei ollut ennestään... Peukut pystyyn, armaat lukijat (keitä nyt sitten lienettekin).

Pitää suhteuttaa

Levoton olo, ei tahdo oikein saada mitään aikaiseksi. Olen hiukka harjoitellut ja tehnyt lyhennekertausta tärkeimmiltä yhteiskunnallisilta aloilta, sekä EU:hun liittyen. Pyysin kollegoilta "keskittymistaukoa" eli siirtämään lukuja jos mahdollista loppuviikkoon. Soittivat paikallislehdestä ja pyysivät haastattelua, ovat kuulleet minun kouluttautuvat simultaanitulkiksi. Sovin ajan perjantaille, siihen mennessä lienen rauhoittunut, meni keskiviikkona sitten miten meni:-)
Yksi taktiikka on miettiä, mitä kaikkia vaikeita tilanteita olen elämän varrella joutunut selvittämään, sen rinnalla keskiviikko saanee kohtuulliset mittasuhteet.
Illalla menen täälle yrittäjille järjestettyyn tiedotustilaisuuteen, siellä saa muuta ajateltavaa.

Matkalla petiin

On vähän vaikea ymmärtää, etten enää tapaa näitä ihania ihmisiä, jotka ovat olleeet osaa elämääni miltei 9 kk:n ajan. Millä täytän heidän jättämänsä tyhjiön? Olen omillani, eikä ympärilläni ole enää ihmisiä, jotka voivat seurata tulkkaustaitojen kehittymistä ja joiden kanssa voi pallotella ja vertailla kokemuksia.

Tässä sitä nyt ollaan

Viimeisen koulupäivän aamu. Mitä 9 kuukaudessa on tapahtunut? Olen alkanut ajatella maailmaa eri tavalla, olen tiedonjanoinen, lähes kaikki alat ja maailman tapahtumat kiinnostavat, urheilu ei tosin vieläkään... Olen oppinut uuden ammatin, jota voin nyt alkaa harjoittamaan. Vähän horjuvalta tuntuu näillä eväin lähteä töidentekoon, toisaalta jostakin on aloitettava. Perustaidot kehittyvät lujaksi ammattitaidoksi vain tekemällä. Alkutaival on kokeineiden konkareiden mukaan melkoista vuoristorataa, toisten keikkojen jälkeen tahtoisi vajota maan alle ja toisten jälkeen tuntee onnistuneensa ja liitelee pilvissä. Ajan myötä ja taitojen karttuessa matka kuulemma tasoittuu.
Olen ihan aidosti tyytyväinen itseeni ja tekemaani urakkaan, vaikkapa sitten pomppaisin loppukokeesta. Se on muodollisuus, joskin myös jatkon kannalta jossakin määrin välttämättömyys. Tärkeintä on kuitenkin se mitä on tapahtunut pääkopan sisällä, olen osoittanut itselleni, ja ehkä myös muille, ettei koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa, jos siltä tuntuu.

Aarreaitta

Olen asunut tässä kämpässä kohta 4 kk, ja aloin tutkia kirjahyllyjä vasta nyt. Onneksi. Olisi voinut opinnot jäädä sikseen. Täällä on niin paljon hyvää ja kiinnostavaa kirjallisuutta, että voisin viettää täällä loppuvuoden ihan vain lukien aamusta iltaan. Kirjastossa on aina vaikea löytää hyviä kirjoja, ei muka keksi kirjailijoita eikä osaa hakea. Täällä on Herman Hesseä, Kirkegaardia, Tove Janssonia, Edith Södergranin runoja, Proustia, Schildtia, Anais Niniä ihan vain muutamia mainitakseni. Ja paljon kiehtovia taide- ja musiikkikirjoja, historiallisia teoksia ja faktateoksia. En ole tavannut vuokraemäntääni, mutta meileistä saamani käsityksen perusteella hän on hyvin iloinen ja avulias, ja varmasti myös hyvin sivistynyt, ainakin näistä teoksista päätellen.
Meillä oli tänään SKTL:n toiminnanjohtaja ja tulkkijaoston pj kertomassa liitosta ja sen toiminnastta sekä alasta ja ammatista yleensä, molemmilla on vankka kokemus tulkin työstä. Hyvin mielenkiintoista ja antoisaa, on todella kiva kuulla kertomuksia suoraan elävästä elämästä. Huomenna improvisoimme koulutuksestame esittelyvideon, jonka eräs Joensuun yliopiston opettajista (yksi ohjaajajistamme) haluaa esitellä käännös- ja tulkkiopiskelijoilleen. Iltapäivällä on "hupipäivä/karnevaali", onhan vimppa koulupäivä, joten luvassa voi olla vaikka mitä. Ja ilta vietetään ravintola Teinissä. On jo vähän haikea olo, samalla kun olen tosi iloinen että pääsen taas asettumaan kotiin pyörittämään poikien arkea.